11. kesäkuuta 2012

Jääkiekkoa ja Weimar

Jääkiekko. Ei niin arvostettu laji täälläpäin. Saksalainen poika, jolle kerrottiin, että oltiin oltu kattomassa jotain peliä, sanoi, ettei ees tienny että oli käynnissä joku jääkiekon MM. Tällä hetkellä on pikkusen eri ääni kellossa ku kyse on JALKAPALLOSTA. Tää maa on ihan sekasi.. Siitä ehkä myöhemmin lisää. Mutta minäkään en siis todellakaan oo mikään jääkiekkoihminen koskaan ollu, mutta jotenki, ku oli täällä, tuli sellanen kauhee SUOMI-tunne päälle, että nyt kannustetaan meidät voittoon. Toisinhan siinä kävi. Vaikka maalattiin kyntemme sinisiksi ja yritettiin tsempata. Kun pronssipeliä pelattiin, oltiin Weimarissa reissussa ja meidän vieressä bussissa istu 4 venäläistä tyttöä, jotka ystävällisesti kerto meille, miten peli eteni... Ehkä kamalinta ikinä.

Mangojätskiii ja suomikynnet

Tästä päästäänki hyvällä aasinsillalla siis aiheeseen Weimar. Goethen ja Schillerin kaupunki. (Wikipedia sanoo Goethesta: "saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tiedemies, teoreetikko, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin pääministeri", mikä mies! Schiller oli runoilija, näytelmäkirjailija ja historioitsija.) Tämä reissu oli myös ISN:n järjestämä. Perus kaupunkikierros käytiin ja reissuun kuulu myös vierailu Buchenwaldin keskitysleirillä. Jälleen kaunis saksalainen kaupunki, mutta täytyy myöntää, että ku tarpeeksi monessa kaupungissa käy ja oppaan perässä kulkee ja yrittää ymmärtää ja kuulla, niin siihen tahtoo vähän puutua. Omatoimiset reissut on tuonu mukavaa vaihtelua, ku on saanu ite päättää mitä tekee, minne menee ja millon menee.


Goethe ja Schiller

Kaupungin vehreyttä

Schiller on asunut tässä talossa aikoinaan.

Goethehaus

Hautuumalla käytiin kattelemassa kuuluisia hautoja. Kuvaajan takana on Goethen hauta,  jossa olis saanu käydä kattomassa hauta-arkkuakin vissiin..

Manner-Euroopan ainoa muistomerkki Shakespearelle. Weimarissa on ollu (en tiedä onko yhäkin) joku Shakespeare-yhdistys tai jotain vastaavaa, sen takia tämä patsas on siellä...

Puiden välistä näkyy Goethen toinen talo.

Markkinapaikkaa.

Yhdestä ruokapaikasta ois saanu "Finnish Meat Balls", suomalaiseen tapaan valmistettuja jauhelihapullia. Ei tilattu, mutta mielenkiintosta ois kyllä ollu nähdä minkälaisia ne ois ollu.


Käytiin myös siis Buchenwaldin keskitysleirillä. Odotin, että siellä olis ollu enemmän nähtävää, mutta melkein kaikki rakennukset oli maan tasalla, ja jäljellä oli paljon tiilikasoja, jotka merkkas, missä mikäkin rakennus on ollu ja paljo metsää. Ilma oli tosi nätti ja luonto näytti tosi kauniilta, tuntu ihan hullulta että sielä on ollu jotain niin kamalaa ku keskitysleiri.. Vuokrattiin laite, josta pystyttiin kuuntelemaan, ku joku kerto niistä rakennuksista ja historiasta. Krematorio oli vielä jäljellä, se oli aika karu. Maatasossa oli polttouunit ja maan alla oli huone, jonne ruumiit oli viety ennen polttamista, ja sieltä hissillä nostettu maatasoon... Veti aika hiljaseksi.


Tästä vangit vietiin sisälle.
Jokaiselle ansionsa mukaan.

Siellä on ollu myös suomalaisia. 

Tässä on ollut paaljon parakkeja.
Krematorio. Läheiset muistaa vieläkin uhreja kukilla ja muulla.

Eilen palasin siis pitkältä viikonlopulta Berliinistä ja siitä päivitystä myöhemmin. Kova pyrkimys saada blogi reaaliaikaan! Oli kyllä tosi antosa reissu, Berliini on niin mielenkiintonen kaupunki historialtaan ja muutenkin. Palataan asiaan siis!

5 kommenttia:

  1. Suomalaisiaki!? Mää en oo tienny tuota... Kylmät väreet tulee ku kattoo noita kuvia.

    VastaaPoista
  2. Joo tossa yhdessä laatassa luki kaikki kansallisuudet, mistä sinne on ihmisiä tuotu, joukossa myös Finnen...

    VastaaPoista
  3. mikä on krematorio ): ei kai ne ollu niitä uuneja misä niitä tyyppejä poltettiin o:

    -sara

    VastaaPoista
  4. Joo, se on juuri se.. Kyllähän niitä nykyäänki käytetään, jos joku ihminen haluaa tuhkattavaksi kuoleman jälkeen, niitä paikkojaki kutsutaan krematorioksi, missä se tehdään.

    VastaaPoista
  5. hyi....................

    -sara

    VastaaPoista